Mediablogi antaa Ylelle ohjeet käteen siitä, miten kotimainen mediakenttä tapetaan. Miksei Yle toteuta kaikkea tätä vaan antaa rakkikoirien räksyttää turhaan, että Yle tappaa?

Kuva: Flickr CC BY 2.0

Yle on epäonnistunut. Koko kansan medialta puuttuu tappajan vaisto. Virhe on ymmärrettävä ja hyväksyttävä, sillä omistaja ei odota koiraltaan tappoa vaan palveluksia. Korkein johto toimii tällä hetkellä tehtävänsä mukaisesti. Mutta koska lupasin, tässä ovat täydelliset ohjeet koko suomalaisen median pysyvään tappamiseen. Pasila, olkaa hyvä.

Lähtöoletukset: Muu media tapetaan olemassaolevin voimavaroin ja välittämättä kansantaloudesta tai muista seurauksista. Medialla tarkoitetaan tässä journalistista tiedonvälitystä mukaan lukien kaikki julkaisut ja ohjelmanvälitys. Kotimaisella tarkoitetaan suomalaisia, Suomessa suomenkielistä sisältöä tuottavia ja maksua vastaan välittäviä toimijoita, siten että esimerkiksi ulkomaiset televisiokanavat ovat tapon ulkopuolella.

1. Tappo-ohjelma aloitetaan lopettamalla ohjelmatietojen tuottaminen ilmaiseksi muun median käyttöön. Tällä ei ole Yleen juuri mitään vaikutusta vahvan markkina-aseman vuoksi, mutta alkaen pienimmistä ohjelmatiedot julkaisevista lehdistä koko mediakenttä avaa kuolemaansa johtavan kauden kokemalla tyrmäysiskun. Seuraa välittömästi tyhjiä sivuja, hätäisesti täytettyjä sivuja, voimavarojen nopeaa siirtämistä paikasta toiseen – sanalla sanoen kaaos. Yle kruunaa menestyksekkään ensi-iskun strategiansa julkaisemalla kaikkien, myös kaupallisten, kanavien ohjelmatiedot uudessa parannetussa ja suojatussa julkisessa sähköisessä järjestelmässä, joka suojataan kaikenlaiselta automaattiselta tiedonkeruulta. Ohjelmapuffeista ja kuvista tehdään maksullista, tekijänoikeuden suojaamaa sisältöä, tarvittaessa neuvotellen kaikki oikeudet suomalaisiin julkaisuihin Ylelle tuotantoyhtiöiltä. Jos joku yrittää, juristi haastaa.

2. Samanaikaisesti ensi-iskun kanssa Yle perustaa paperille painettavan sanomalehden, jonka keskeinen sisältö ovat ohjelmatiedot. Lehti toimitetaan ajantasaisin ohjelmatiedoin kerran viikossa aluksi joka kotiin ja jatkossa sen maksutta tilanneille ja automaattisesti kaikkiin talouksiin alle sadantuhannen asukkaan paikkakunnille. Myöhemmin strategiana on korvata paperilehti lukulaitteilla ja maksullisella tilauksella siihen, mutta ei mennä vielä niin pitkälle: hengittäköön kansa hetken rauhassa valtiailtaan. Lehdessä kerrotaan ohjelmakeskeisestä näkökulmasta ajankohtaisista uutistapahtumista ja myös ennakoidaan niitä viikkolehtimäisesti. Verkkoversion uutisnäkökulma on luonnollisesti reaaliaikainen 24 tuntia vuorokaudessa.

3. Itsestäänselvää on, että kaikki kotimainen yhteistyö media-alan toimijoiden kanssa lopetetaan. Skuuppasiko Kaleva? Ei kiinnosta ketään Ylen yleisössä, ainakaan siitä ei kerrota. Yle valloittaa julkisuuden poistamalla sen muilta. Hetken elossa sinnittelevä mainosrahoitteinen sähköinen media voi leikkiä opposition ääntä ja kertoa paperilehdistä minkä jaksaa, mutta ketä kiinnostaa?

4. Yle hankkii esitysoikeudet kaikkiin kansallisiin ja kansainvälisiin kilpailuihin urheilun ja taiteen alalla ikuisiksi ajoiksi. Varat varmistetaan tarvittaessa lakkautuksin ja irtisanomisin. Tämä on keskeinen osa mediantappostrategiaa, sillä se vie pohjan kaupallisen median uudelta sisältöön perustuvalta ansaintalogiikalta poistamalla myytävän menekkituotteen.

5. Yle kopioi kaikki yli kymmenentuhannen levikin mediakonseptit ja tuottaa ne ilmaiseksi sähköisinä säästäen painokustannukset. Strategian tämä vaihe toteutetaan noin kahden vuoden sisällä tappamisen alkamisesta, tarvittaessa heti aloittaen hanke paperijulkaisuilla, mutta on strategian menestymisen kannalta toivottavaa, että tähän ei jouduta turvautumaan.

6. Yle alkaa myydä mainoksia aggressiivisesti eli poikkeuksellisen halvalla ja kattavasti kaikkeen kulloinkin käytössään olevaan mediaan.

7. Ylen voimavarat kohdistetaan uudelleen tukemaan valittua strategiaa. Yle joutuu rekrytoimaan runsaasti uutta työvoimaa erityisesti laajojen kertovien tekstien tuottamiseen. Alalle koulutetaan kaikeksi onneksi runsaasti uutta työvoimaa, joten palkkakustannuksia voidaan polkea menestyksellisesti. Jo työssä olevat journalistit ovat puolestaan tottuneet tekemään sisältöjä usean eri brändin alle samanaikaisesti huonoin ehdoin siinä vaiheessa kun tässä hahmoteltua uutta Yle-strategiaa päästään toteuttamaan.

Näin helppoa ja nopeaa on kotimaisen mediakentän tappaminen ilman poikkeustilaa ja viestinnän ankaraa sääntelyä. Päinvastaisesta kaupallisesta viestinnästä huolimatta tappo ei olisi kenenkään etu, joten mitään tällaista ei kuitenkaan tulla näkemään.