Viikoittain ilmestynyt Kansan Uutiset (KU) uudistui keväällä noin kuukausittain ilmestyväksi aikakauslehdeksi. Kuukausi antaa merkittävästi aiempaa laajemmat mahdollisuudet lehden kansien ideointiin. Käykäämme nopeasti läpi muutamia kevään kansia.

Yleisö vaatii vastinetta lehteen, muttei tiedä, mitä vaatii tai saako vastiketta. Nyt sukelletaan termipankkeihin ja julistuksiin ja kuvaillaan eläviä käytäntöjä joukkoviestinnässä. Mikä kumma on vastineoikeus?

Journalistiliiton osuuskuntahanke ylittää valtuustolla hyväksytetyn suuruusluokan. Lainavaraus kaksinkertaistui valtuuston keväällä hyväksymästä.

Suomalainen päätoimittaja, sinä et ole sika. Suomalaiset journalistit pitävät itsestään selvänä asioita, joita moni muunmaalainen journalisti ei ikinä kollegalle sallisi.

Poliisi aloitti tänään julkisen kampanjan pitsayrityksiä vastaan. Poliisin kampanjan mukaan alle kuuden euron pitsa ei ole kannattava: "Jatkuvasti huomattavan edullisesti tuotteitaan myyvä ravintola toimii luultavasti laittomasti. Esimerkiksi pizzaa ei voi koko ajan myydä alle kuuden euron." Pitseriat ovat tyypillisesti maahanmuuttajien yrityksiä ja työpaikkoja. Hahmottelen, miten pitseria voi toimia kannattavasti. Poliisin tulisi seuraavaksi kiinnittää huomio kansainvälisen franchise-ketjun myymiin euron hampurilaisiin, koska hampurilaisyritykseltä puuttuu useita niistä selviytymisstrategioista, joilla pitseria pystyy toimimaan.

Panin Twitterissä liikkeelle keskustelun digilehtien nykytilasta ja kehityksen ongelmista. Kerron vihdoin hieman käytettävistä sisältökokonaisuuksista. Lopuksi kysyn, miksi me journalistit edelleen kopioimme rajoituksia painokoneelta, kun meillä on muokattavissamme muuttuvan tiedon sähköinen meri.

Visuaalisen viestinnän suunnittelijoiden järjestön Grafian ”ilmeuudistus” kadotti Löydä tekijä -osion, jota osaajia tarvitsevat käyttivät osaajien hakemiseen. Yhdistyksen järkevin jäsenpalvelu kadotettiin: tilalla on valikoilta kätketty tyhjä sivu.

Blogin hiljaisuus alkaa tuntua painostavalta. Olen aloittanut verkkotuottajan tehtävässä Kansan Tahdon, Kansan Uutisten, Ny Tidin ja Satakunnan Työn verkkoprojektissa.

Helsingin Sanomien digitaalisen iltapainoksen HS Illan vastaanotto on jakautunut. Lehdestä julkisuuteen annettujen tietojen mukaan sitä ladattiin [parhaimmillaan] 1600 kappaletta minuutissa, mutta kaikki eivät niele purematta finite read -ajatukseen perustuvaa tuotekehitystä. Puretaanpa hetki, miksi.

Journalistiliitto perii jäsenmaksuja tylyllä ja tehottomalla tavalla. Liitto viestii jäsenilleen, että se lähettää yhden ainoan uusintalaskun, minkä jälkeen jäsen välittömästi erotetaan, jos jäsen ei maksa tai ei ota yhteyttä liittoon. Liitto ei välttämättä toimi täsmälleen näin, mutta se katsoo perustelluksi näin tylyn viestinnän. Kysyin asiasta hallitukselta liiton kevätvaltuustossa.

Mikä aiheuttaisi median kuoleman, jos muutosta ei tulisi? Ala on suljettu, työ järjestetty tiukkaan hierarkiaan, muutosta vastustetaan (ennustettuun kuolemaan asti) ja kaiken yläpuolella on pyhä teksti, jota singotaan yhä kuvallisempaan kilpailuympäristöön.

Sanomalehtien on panostettava kuvatoimittamiseen. Jo kaksi perättäistä vuoden parhaita sivuja etsivän kilpailun raatia on kiinnittänyt huomiota puutteisiin kuvien käytössä. Se merkitsee, että alalla on vaikeuksia hankkia ja sijoitella valokuvia, briifata ja tilata kuvituksia, ideoida ja toteuttaa grafiikkaa – esimerkiksi. Samasta asiasta ei pitäisi joutua sanomaan kolmatta kertaa.

Et saa ystäviä, kunniaa tai vaikutusvaltaa ryhtymällä lehtimoguliksi. Voit ansaita suuren yleisön rahat lehtikioskilta tai verkkokaupasta, mutta jokaisen pennosen saat ilkeydellä, viekkaudella ja salakavaluudella. Hyvä tahto ja kaunis mieli tuottavat lehtialalla tuhon. Kuolemasi hetki on laskettu sillä hetkellä kun aloitat tämän hulluuden.

Mietin Helsingin Sanomien tablettilehteä lukiessani, miksi esimerkiksi kotimaan ja ulkomaiden osaston teemaväri esitetään lehden lyhennelogon taustavärinä mutta kulttuurin (ja mielipiteen jne.) teemaväri osaston nimen sisältävän väripalkin taustavärinä. Äkkinäiseen vaihdokseen ei ole tablettilehdessä mitään motivaatiota.

Journalismin joukkorahoituspalvelu Rapport on saanut hieman vipinää kuolleeseen suomalaiseen mediakenttään, vaikkei toimintoja ole vielä avattu käyttöön. Tarkastelkaamme tässä blogissa, miten luodaan kokonainen toimiva joukkotiedotusväline kengännauhoista ihan oikeaksi riittävää palkkaa maksavaksi liiketoiminnaksi.

Kun tehdään graafi tutkimusaineistosta, jossa on kahden vuosikymmenen gappi mittauspisteiden välissä, tarvitaan jotain muuta kuin suora viiva näiden 20 vuoden yli. Bloggasin viime vuonna Aamulehden viivanvedosta (ja paljon muustakin). Tällä kertaa viivan veti Helsingin Sanomat. Kerron nyt, miksi se ei ole hyvä viiva.

Kävin Maggio-tablettialustaa tekevien Marko Karppisen ja Leena Saarisen firmassa Richiessä keskiviikkona juttusilla. Sovittu projekti pantiin purkkiin eli Kulttuurivihkot alkoi saman tien ilmestyä näköislehtenä iPadille omalla sovelluksella, joka tuli Richien Maggio-purkista, ”kaupan hyllyltä”. Yli tunnin keskustelussa sivuttiin useita alalla juuri nyt merkittäviä kysymyksiä. Sivuan niitä vielä tässä blogissani yleiseksi koosteeksi: kiitän perustelujen laatimista vahvoille näkemyksille, mutta pidän niitä kiistanalaisina ja vastustan suunnittelijoiden kohtaamia rajoituksia.

Journalistiliiton edunvalvontajohtaja Petri Savolainen vastaa kysymyksiini eräiden luovien alan liittojen työttömyyskassan JETin hiljaisuudessa toteutetusta sulautumisesta yksityiseen Nomit-kassaan.

Digitaalisena julkaistut lehdet ovat keskuudessamme, ja kaikki tekevät tablettilehtiä. Edistyneimmät katsovat jo pidemmälle. Seuraa aikaasi mediablogini digisarjassa. Ensimmäisessä osassa aiheena tablettilehden kustannustehokas tekeminen ja vinkit edistyneemmille. Myöhemmässä osassa on luvassa digijulkaisualan kriittinen katsaus.

Aamulehden jo aiemmin Sanomalehtien liiton kilpailussa palkittu Messias-grafiikka-aukeama palkittiin Society for News Design Scandinavian ulkoasukilpailussa kullalla. Mainitsen palkinnon, koska käsittelin aukeamaa ohimennen käsitellessäni Sanomalehtien liiton kilpailua otsikolla ”Sanomalehdistön parhaat sivut jättävät parannettavaa”.

Eilinen vaikutelma uutisista: Greenpeace iski öljynporauslautalle, pääsihteeri tunnusti laittomuuden. Onko mielikuva oikea? Greenpeacen aktivistien yritystä kiivetä venäläiselle öljynporauslautalle kutsutaan tiedotusvälineissä ’iskuksi’, joka vanhastaan merkitsee lyöntiä tai sotaväen hyökkäystä. Kieli on muuttunut sitten sanakirjojen painamisen, mutta on syytä huomata, että me paitsi vaikutamme kielen muutokseen myös valitsemme kulloinkin sanoja niiden herättämien mielikuvien mukaan, jotka ovat niiden merkitys. Tarkastelen asiaa auttavasti myös ulkomaisesta lehdistöstä.

Etsi erilainen Helsingin Sanomien premien joukosta. Hesari löysi menestyskaavan ja monistaa sen pääuutissivullaan joka päivä. Tylsää vai tehokasta?

Sanomalehtien liiton parhaana palkitsema Aamulehden etusivu sekoitti imeväiskuolleisuuden ja lapsikuolleisuuden, esitti eläkeläisten ikäryhmän absoluuttisen määrän kasvun väestön eliniän pidentymisen kuvaajana, kuvasi hukkumiskuolemia (200 vuositasolla) koko väestön kaikilla kuolemilla (50 000 vuositasolla)... Kuitenkin tuomariston mukaan sivulla on pätevää tietoa ja kokonaisuus on infograafisesti oikein toteutettu. Lähiluin grafiikan.

Lehdistössä leviää epidemian tavoin sanojen katkominen sivutaitteella. Tavallisesti oireet ilmenevät niin, että taite katkaisee otsikon tai muun tavanomaista suurempaa pistekokoa olevan tekstin. Kevättalven mittaan arkkien väliseen kuiluun alettiin toimituksissa kätkeä graafien informaatiota ja katkaista kuvatekstejä. Niin ei pidä tehdä.

Tämä on Suomen ”paras feature” vuodelta 2012 Sanomalehtien Liiton Parhaat sivut -kilpailussa: Aamulehden aukeama. Voittaja ansaitsee paikkansa ja jokainen palkittu kunniansa, jota liityn kuoroon kiittämään, mutta joudun kuitenkin kysymään, ovatko nämä parhaimmisto.

Pienenä ”sisäpiirin” vinkkinä: osallistumisohjeet kannattaa lukea huolella. Ne on siroteltu ympäri SNDS:n verkkosivustoa hyvin epäkiitollisella tavalla. Kilpailun brosyyrissä ei suinkaan mainita, että esimerkiksi Redesign- eli ulkoasu-uudistuskategorian arviokriteerinä on ollut lehden tyylikirja eikä sitä pyydetä lähettämään kilpailutöiden mukana. Nyt en pystynyt nopeasti löytämään tietoa järjestön uudistuneilta sivuilta, mutta mitään ette menetä lähettämällä selkeän tyylikirjan. Sanoihinkin kannattaa kiinnittää huomiota, tuomaristossa on suomalaisia.

Pääkirjoituksen herätteenä oli Helsingin Sanomien uutinen (12.1.2013), jonka mukaan Finnairille uuden pääkonttorirakennuksen vuokraava Ilmarinen ei kilpailuttanut sen rakentamista. Urakan sai SRV.

On hullua kuvitella, että Ilmarinen maksaisi SRV:lle ylihintaa vain siksi, että vuokralaiseksi on tulossa Finnair, jossa SRV:n toimitusjohtaja oli vuosia sitten töissä.

Terve järki ei ole estänyt salaliittoteorioita, joihin tuntuu uskovan myös valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Heidi Hautala (vihr.).

Talouselämän pääkirjoitus 18.1.2013

Kokonaan oma lukunsa on se, mitä toimitus joutui jättämään pois tai muuttamaan ensimmäisistä ja pidemmällekin edenneistä suunnitelmista, jotta brändi kiinnostaisi konservatiivista yleisöään radikaalista muodonmuutoksestaan huolimatta. Tarkastelen tässä blogikirjoituksessa kysymystä alustavasti. Havainnointia vaikeuttaa etäältä näkemisen vaikeus. Tuntematta toimituksen työskentelyä on mahdotonta poistaa havaintoaineksesta se, mikä mahdollisesti johtuu voimavarojen puutteesta tai virheistä niiden arvioinnissa, uusien työtapojen omaksumisvaikeuksista tai mahdollisista puutteista työvoiman osaamisessa.

Hesaria seuraten käytännössä kaikki jäljellä olevat suomalaiset broadsheetit miettivät mahdollisimman nopeaa siirtymistä tabloideiksi Lehtiyhtymästä Aamulehden viimeisten Alma-mohikaanien kautta Maaseudun Tulevaisuuteen asti.