Lähiö katsoo silmiin tummin ikkunoin.
Sumu painaa kattoja, yhden auton ajovalot sammuvat.
Maa on hieman valkoinen, enimmäkseen harmaa. Kyntteliköt
palavat joissakin ikkunoissa. Siniset vilkkuvalot
ovat sammuneet päivän ajaksi.
Tavallinen lauantai, tavallinen elämä
hissien kattopahkojen alla.
Nyt liikkuu useita tummia varjoja, jotka tunnemme ihmisinä,
muutama mänty heiluu hieman. Toinen auto ajaa valoitta,
nyt ne syttyivät. Hiljalleen ikkunoihin tulee valoja,
vilkkuvat ledit syttyvät, ja autot palaavat. Tämä on koti
rakas nukkumalähiö, jossa on enemmän päiväkoteja kuin ruokakauppoja,
baareja, ostari, asukkaita ja pari huoraa,
kaikki mitä kansanosa voi tarvita, ja bussi Suomen suurimpaan ostoskeskukseen.
Nämä elementit kylmenevät nopeasti ja lämpenevät hitaasti,
tänne paistaa aurinko suoraan kohti silloin kun jaksaa, mutta nyt on sumu,
nyt ei jaksa, on lepopäivän aatto ja suuren juhlan viimeiset valmistelut.
Tämä lähiö valmistaa sinun tuloasi, herra. Tummaoksaiset koivut odottavat sinua,
vehmaat männyt kilvoittelevat suosiostasi, koulussa pappi
kutsuu armoa syntyvälle.
Rakas Jeesus-lapsi, lähiö katsoo sinua mustin silmin kohti, odottavasti.
Sillä sinun on lähiö, voima ja kunnia, iankaikkisesti.