Tarkalleen eräänä aamupäivänä hän havaitsi viiden vuoden kuluneen. Edellisen virkkeen lopussa luki välillä ”kadonneen”. Sitten siinä luki jälleen ”kuluneen”. Kadonneen/Kuluneen. Kadonnut on jotakin, mikä on menetetty tai juossut pois. Kulunut on sukka, jossa on reikä. Kirjailijat kuluvat, eivät katoa. Pilvet katoavat. Käsitteet ovat luonnontieteellisen täsmälliset.

Hän yritti piirtää luolan seinälle hirven, joka katosi, jota ei syöty. Hän piirsi hirven ja hinkkasi sen pois.

Hän katsoi mustaa luolan seinää ja näki kaiken.

Meri oli valkoinen ja laski rauhassa minuutteja. Yksi, kaksi. Miljoona. Hieman yli kymmenen miljoonaa. Silmänräpäyksessä valkoinen peitti maankuoren. 60 miljardia.

Hän yritti hakata kiveen hyljettä, joka sukelsi pois. Kivestä karkaa siru, sukellamme. Kolme biljoonaa. Uimme vedessä, joka kohottaa kehojamme. Aurinko paistaa. Tuolla on muitakin. Menemme sinne.