Göteborg on muuttunut paljon lapsuudestani, vaikken ole nähnyt sitä vuosiin. Autot kulkevat, hevoset syövät. Saarien välissä sama saasta.

 

Kun katson kaukaa Kauppahallin katon kaarta, erotan mustalaisakan ja juutalaisen kauppiaan, jotka valvovat kaupunkiaan. Näen viikinkilaivan, josta opettaja puhui. Kaupan muoto on muuttunut mutta vaihdanta on aina sama.

 

Katson kaupunkiani salaa kuin muurin yli, joka on Ruotsinmaa. Harvenevien kylttien päissä roikkuvat kaksi kaupunkiani, joista toinen muodostaa aina uudelleen lapsuuteni kesät.

 

Kun matkustan, tiedän mitä en katso.