Jälleen hän tuijotti vihreää. Vihreää, keltaista, vihreää. Niiden väliä. Vihreää. Tuulessa huojuva vihreä. Veden läpi kajastava vihreä. Vihreä meri. Jokainen Afrikasta Eurooppaan pyrkivä tuijottaa vihreään joko epämiellyttävän läheltä tai matkan päästä. Vihreä kuihtuu ja lakastuu pois, vihreä nielee elämän sisäänsä. Ja silloin tulee valas, joka siivilöi vihreän hetuloidensa välistä, poimii elämän ja elää. Lumihuippuiset vuoretkin pitävät rinteillään vihreää. Asuntovaunussa tuoksui metvursti ja leipärasva, johon sekoittui koneen rasva. Kolmatta kesää käytetyt lakanat imivät senkin sisäänsä eivätkä päästäneet nukkuvaa ulos.

Teltan haju. Aamun raikkaus ja päivän pistävä polte. Heinäsirkka. Autot. Pitkä ruoho painuu jalkojen alla, teltasta jää jälki ja hetekat.Aurinko alkaa paistaa punaisen talon yltä ja painuu vain vaaran taakse kailottamaan siroa. Sen piirtää keltaisella punaisen ympäröimänä muutamin ympyröin aika karkealle paperille; miksi toinen puoli on sileä? Lattiassa on laatat 12cm x 12cm ja seinätkin vihertävät. ABCDEFGHIJKLMNOQPRSTUVXYPÄÖ. Kuvat eivät säily mielessä, paperista leikattu tekotapa ja ovatko ne taulut vielä? Kirjaimissa oli muutoin enemmän paksuusvaihtelua mutta alkeisopetuksessa vaihtelu minimoitiin tekstausyksinkertaistuksin. Kirjainten, erityisesti versaali-t:n kulmikkuus piirtyi kokonaisen sukupolven mieliin lakkaamattomana ponnistuksena kohti ihannetasoa. Kaunokirjoitus oli hyvin tarkkaa, mutta opettaja piirsi taululle opettajaseminaarissa opetettua selkeää taulukirjoitusta.

Tästä tekstistä on monia versioita. (Umberto Eco keskustelussa lokakuu 1961)