Sanat ovat tyhjiä kuoria, joten hylkäsimme hiilen. Nyt ajattelemme kaiken. Siirrymme paikasta toiseen nopeasti ja vaihdamme informaation.

Onko sinulla rakkautta minulle? kysyy teksti ja ryhtyy vaikeaksi. Me puhumme itsestämme kun me puhumme rakkaudesta. En siedä sitä. Olen kuin aavikkotuuli rakastettujen pankissa turvakaarien ja tallelokeroiden välissä. Tyttö, liity minuun. Poika, pakene. Juostaan niitylle kunnes aika päättyy

Olennot nostivat tähdet irti taivaankannesta. Huomenna on aika kirjoittaa tämä; paperi on tyhjä kahden puolen.