Joukko kirkkauksia oli liikkeellä seudulla. Niitä tarkkaili olento, joka tiesi tarkasti, ettei tiennyt niistä tarkasti. Kirkkaudet kiisivät. Olento ei yrittänyt erottaa niitä toisistaan, koska se halusi pitää hataran kudelman kasassa. Kaikki oli kertynyt kohti tätä hetkeä. Olento oli tuntevinaan, miten rajat alkoivat kuroutua umpeen. Se oli niin viisas että pystyi karistamaan epäloogiset ajatukset.

Olento kurotti kohti hehkuvaa metallia ja teki eleen. Alus värähti tuskin huomaamattomasti, mutta herkin mittalaite totesi tapahtuman. Kynttilän liekki sai ympyrän muodon. Kirkkauksiin heikko muutos ei tietenkään vaikuttanut, sillä niillä oli omat keskinäiset voimansa.

Oli aika. Joskus menneisyydessä olennolle oli ollut vaikeaa erottaa toisistaan tämä hetki toisesta, mutta se oli opetellut tapahtumien peräkkäisyyden ja pystyi katsomaan hiukkasia paikassa. Olento ei pystynyt enää palaamaan niihin hetkiin ennen ainetta.

Oli aika. Se oli peruuttamaton. Liike. Seis.

Rellenable.