Nyt on hyvä katsoa hieman taaksepäin. Ikkunasta näkyy tummeneva taivas, sadepisarat kuuluvat. Tulee lumen aika.

Perhonen iskee siipiään. Korttelit katoavat, maat nousevat merestä ja junat valitsevat kattojaan. Kiljahdukset siivittävät lähestyvää yötä. Ikkunoista tuijottavat pimeät silmät.

Kaikki ovat lukeneet kirjansa ja on tullut aika taputtaa. Mutta valot kulkevat vielä. Ehkä mikään ei lakkaa huolimatta hahmottomasta, joka hakkaa mustaa kiveä kehysten ympäriltä.

Perhonen asettuu viimeiselle vihreälle lehdelle ja alkaa tunkea vartaloaan sisään koteloon. Ensin menee kolmas ruumiinosa, sitten siipeä ja taaimmaiset jalat. Siipien jälkeen tie on selvä. Perhonen sulkee kotelon aukon imukärsästä erittämällään syljellä.