– Sä oot vitun paska runoilija, sä oot, kahden tutkinnon runoilija sanoi ja kaatoi oluen vierustoverinsa päähän.

Teko sai aikaan mukavasti kuhinaa keski-ikäisen kulttuuriväen seurueeseen. Arvaamattomuus oli parempaa kuin ilta lapsen kanssa.

– Rauhotu.

Oluella kasteltu mies palasi keskustaravintolan WC-tiloista ja hänelle kalasteltiin uusi. Puhe oli runouskäsityksistä ja kunnallispolitiikasta, tarkemmin Taidemuseon johtokunnasta. Kysymykset olivat hitaita ja vastaukset nousevia.

– Neiti on varmaan nauttinut tarpeeksi tältä illalta.

– Vitun saatanan urpo taliaivo! En vittu oo nauttinu vittu mistää vittu aina –.

Kahden tutkinnon runoilija tunnettiin runouskäsityksestään. Hänen mielestään oli vähän hyvää runoutta ja paljon huonoa. Hyvä runous nautti oluen sisäisesti, huono runous sai oluensa sulkeutuneen aukileen kautta.

Runoilija kertoi tarinaa aukileesta matkallaan ulos.