Erinomainen talousaikakauslehti Talouselämä käsitteli perjantaina päätoimittaja Reijo Ruokasen laatimassa kiinnostavassa pääkirjoituksessa valtion lentoyhtiö Finnairin, työeläkevakuuttaja Ilmarisen ja rakennusyhtiö SRV:n triangelia otsikolla ”Ministerillä oli taas sanottavaa”. Valitettavasti lehden pääkirjoituksia ei enää julkaista verkkosivuilla.

Pääkirjoituksen herätteenä oli Helsingin Sanomien uutinen (12.1.2013), jonka mukaan Finnairille uuden pääkonttorirakennuksen vuokraava Ilmarinen ei kilpailuttanut sen rakentamista. Urakan sai SRV.

On hullua kuvitella, että Ilmarinen maksaisi SRV:lle ylihintaa vain siksi, että vuokralaiseksi on tulossa Finnair, jossa SRV:n toimitusjohtaja oli vuosia sitten töissä.

Terve järki ei ole estänyt salaliittoteorioita, joihin tuntuu uskovan myös valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Heidi Hautala (vihr.).

Talouselämän pääkirjoitus 18.1.2013

Mitä Talouselämä haluaa puolustaa? Ainakin liikeyritysten vapaudesta päättää omista liiketoimistaan ja kumppaneistaan vapaasti on hyvä toisinaan muistuttaa niin yleisesti kuin tarvittaessa yksittäistapauksissakin. Argumentti on täysin pätevä ja arvostettava, eikä sitä varten yleensä tarvitse kumota salaliittoteorioita tai arvioida vastaväittäjien argumentteja hulluiksi.

Helsingin Sanomien uutisessa ei epäilty, että urakasta olisi maksettu ylihintaa. Uutisessa ei mainittu myöskään salaliittoa.

Tylsä, tappiollinen valtionyhtiö Finnair alkoi kiinnostaa julkisuutta helmikuussa 2012, jolloin Helsingin Sanomat kertoi, että Finnairin toimitusjohtaja Mika Vehviläinen oli myynyt kotinsa Finnairin käyttämälle työeläkevakuutusyhtiölle Ilmariselle ja että ”Ilmarisen toimitusjohtaja Harri Sailas on Finnairin hallituksen puheenjohtaja sekä palkka- ja nimitysvaliokunnan jäsen. Vehviläinen puolestaan istuu Ilmarisen hallintoneuvostossa”. Järjestely toteutettiin helmikuussa 2011.

Vähän yli viikon päästä Kansan Uutiset kytki kuvioon Finnairin pääkonttorin rakennustyöt: Ilmarisen käyttämän rakennuttajan SRV:n toimitusjohtaja Jukka Hienonen toimi Finnairin toimitusjohtajana tammikuun 2010 loppuun, kun nimityksestä SRV:hen tiedotettiin joulukuussa 2009 ja hän aloitti SRV:ssä elokuussa 2010. Finnair oli aloittanut selvityksen toimitilojensa uudistamisesta syksyllä 2009 eli ennen Hienosen irtisanoutumista ja sitoutui vuokraamaan tilat Ilmariselta huhtikuussa 2011. Uudisrakennuksen rakennuslupa oli Vantaan kaupunkikuvaneuvottelukunnan käsittelyssä helmikuussa 2011. Ilmarinen tilasi rakennustyön SRV:ltä heinäkuussa 2011.

SRV:n Hienonen ei siis työskennellyt Finnairissa ”vuosia” aiemmin vaan viimeksi 1,5 vuotta siitä, kun SRV sai Ilmariselta urakan.

Suomen valtio liittyy asiaan kahdella tapaa. Se on Finnairin pääomistaja. Se on säätänyt erikseen Ilmarisen kaltaisille työeläkevakuutusyhtiöille lainsäädännössä tavallisista yhtiöistä poikkeavan aseman. Erityisesti vapaista yhtiöistä poikkeavat toiminnan rajoitukset koskevat ainakin omistuksia ja varojen turvaamista, sillä yhtiöt harjoittavat yhteiskunnalle tärkeää tehtävää.

Asiasta osaltani kirjoittaneena toimittajana en ole tarkoittanut etsiä salaliittoa enkä katso kenenkään löytäneen sellaista. Nähdäkseni Helsingin Sanomien selvitykset aiheesta ovat olleet kiihkottomia. Talouselämältä oli asianmukaista painottaa HS:nkin mainitsemaa seikkaa, että rakennushankkeen hoito kilpailutuksetta on normaalia. Seuraava vaihe julkisuudelle voisi olla kysyä, miksi rakentamista ei Suomessa yleensä kilpailuteta ja millaiset piirit muissa kuin Finnairin-Ilmarisen-SRV:n kolmiossa päättävät siitä, mitä Suomeen rakennetaan ja kuka rakentaa. Esimerkiksi Talouselämä voisi hyvin esitellä ihmisiä ja yhtiöitä päätösten takaa.