Keräsin yhteen tietoja siitä, miten Julkisen sanan neuvosto on ottanut kantaa sosiaalisen median käyttöön toimitustyön tietolähteenä. Asian tarkasteluun pakottaa viimeistään se, että neuvoston puheenjohtaja ilmoitti 22.2. yksioikoisesti, että journalistien yksityisyyden suoja on alentunut (deal with it).

Päätökset

Syyskuussa 2012 JSN antoi vapauttavan päätöksen 4830/SL/12 Nya Ålandille. Lehti on käyttänyt lähteenään Facebookia, mutta varsin sekavasta päätöksestä eivät selviä yksityiskohdat. Lehden vastauksesta kanteluun on kuitenkin referoitu, että ”[p]äätoimittajan mukaan kantelija kertoi ilmiannosta Facebookissa jo ennen kuin se toimitettiin poliisille.” Päätoimittajan referoidaan arvioineen, että ”kantelija on omalla toiminnallaan herättänyt enemmän omaan persoonaansa ja toimintaansa liittyvää huomiota, kuin lehti konsanaan”. Tapauksessa on kyse siitä, että aiemmin kunnallisvaaliehdokkaana olleen henkilön (kantelijan) väitettiin tehneen yhdessä toisen henkilön kanssa ”nimettömän ilmiannon” Ahvenanmaan maakuntapäiville valitun maapäiväedustajan Facebook-kommentista, jossa nimitettiin Ruotsin tuolloin syntymätöntä prinsessaa ”loiseksi”.

Joulukuussa 2012 JSN antoi vapauttavan päätöksen 4888/SL/12 Hufvudstadsbladetille "Facebookin käytöstä uutislähteenä". Tässä tapauksessa kyse oli päätöstietojen mukaan 1700 jäsenen Facebook-ryhmästä, joka oli luonteeltaan avoin. Lehti kertoi asiattomaksi luonnehdittavista keskustelupuheenvuoroista ja julkaisi esittäjien nimiä, joista ainakaan kantelija ei ollut julkisuuden henkilö. Päätöksestä muodostuu käsitys, että lehti ei pyrkinyt varmistamaan, että tilien käyttäjät olivat todellisuudessa väittämänsä nimisiä, koska ainakaan asiassa kannellutta henkilöä ei kuultu ennen uutisen julkaisemista.

Helmikuussa 2012 JSN antoi vapauttavan päätöksen 4939/SL/12 Iltalehdelle, joka oli laatinut jutun käyttäen lähteinä kirjailija Anja Snellmanin Facebook-päivitystä, kolumnia, esiintymistä Ylen ohjelmassa ja kirjan kustantajan materiaalia. Päätöksen mukaan Snellmanin Facebook-sivusto ei ollut kaikille avoin. Päätöksessä todetaan: ”Neuvosto pitää Facebookia yhtenä julkisena lähteenä muiden joukossa. Toimittajat voivat käyttää siellä julkaistua aineistoa, kunhan tiedon julkaiseminen ei riko Journalistin ohjeita.” Päätös perustellaan Snellmanin asemalla julkisuuden henkilönä ja sillä, että hän on aiemmin käsitellyt julkisuudessa Facebook-päivityksessä käsittelemäänsä kirjahanketta.

Päätösteksti: ”Julkisen sanan neuvoston mielestä [Facebook-]sitaatti ei paljasta yksityisyyden suojan piiriin kuuluvia, arkaluonteisia tietoja. Jutusta käy ilmi myös sitaatin lähde ja se, että kantelija ei halunnut antaa aiheesta haastattelua.”

Neuvoston jäsenten blogikirjoitukset

JSN julkaisee verkkosivuillaan blogia, johon neuvoston jäsenet kirjoittavat.

Neuvoston puheenjohtaja Risto Uimonen kirjoitti 19.6.2012 otsikolla ”Facebook journalistien lähteenä”. Julkinen keskustelu nousi oraalle tästä: ”Journalistin ohjeiden mukaan kaikki, mikä on julkista, ei ole julkaistavissa. Kun tämän ottaa huomioon, niin Facebookin tilapäivityksiä voi käyttää suhteellisen vapaasti. Jokaisen Facebookiin kirjoittavan perimmäinen tarkoitushan on julkaista tietoja joko itsestään tai jostakin muusta, mitä hän pitää tärkeänä.”

Kommentaattorin on pakko täsmentää, että selvästä palvelun väärinymmärryksestä johtuva ”jokainen”-operaattori merkitsee heti, että lause on loogisesti epätosi. On helppo osoittaa esimerkiksi sellainen Facebookin käyttö, jossa pidetään etupäässä yhteyttä suljetun kaveripiirin kesken ja vieläpä siten että kaikkien ei tarvitse julkaista tietoja itsestään, sillä muistammehan, että viestillä on paitsi lähettäjä myös vastaanottaja ja että Facebookia voi suurelta osin käsitellä vastaanoton kannalta, vaatiihan viesti yleisönsä. Jokaista viestintätapahtumaa on tarkasteltava sen yleisön kannalta. Yleisö laajenee yksityisestä esimerkiksi, kun keskusteluun merkitään toisten kavereita tai päivityksen jakelu muutetaan. Yleensä tällaiset jakelut pysyvät rajattuina. Facebookin käyttäjät voivat myös erehtyä jakeluvalinnoissaan tai käsittää keskustelun jakelun väärin. Jokin haittaohjelma voi vääristää tietoja tai muuttaa jakeluita.

Facebookissa voi myös esiintyä väärällä tai kuvitteellisella nimellä, vaikka tällaisia tilejä pyritään sulkemaan. JSN ei ole tietääkseni esittänyt julkista pohdintaa tästä koskien Facebookia (Twitterin osalta asia on sen sijaan mainittu neuvoston jäsenen Timo Huovisen blogikirjoituksessa). Tämä on erittäin suuri hahmotusvirhe Facebookin osalta.

”Facebook on paitsi yhteydenpitoverkosto myös julkaisualusta. On hyvä muistaa, että jokainen Facebookissa julkaistu tieto voi levitä nopeasti maailmalle myös silloin, kun kasvokirjaystäviä on vain kourallinen.”

Facebookissa voi osallistua jopa julkiseen keskusteluun, jolloin käyttäjän kirjoittamat viestit leviävät tietenkin kaveripiiriä laajemmalle jakelulle. Varoitus on oikeansuuntainen. Onhan mahdollista altistua myös kaveripiirinsä väärinkäytöksille. Mutta nämä ovat erikoistilanteita ja johtuvat monesti käyttäjien virheistä, joten heitä olisi syytä varoittaa ja valistaa jopa yhteiskunnallisesta ja julkisesta asemasta riippumatta.

Riitta Ollila kirjoitti 9.1.2013 otsikolla ”Facebookin julkinen tila”: ”Facebookin käyttö tietolähteenä on herättänyt keskustelua siitä, onko se julkaisualusta vai käyttäjien yhteydenpitoa toteuttava väline.” Ollilan mukaan tuomioistuimet ovat tehneet ratkaisuja, ”joissa viestin saattaminen noin 100 hengen saataville tai facebook-yhteisölle on tehnyt kunnianloukkauksesta törkeän”. Hän korostaa kuitenkin: ”Tavallisten ihmisten yksityiset asiat eivät kuulu tiedotusvälineisiin, vaikka niitä julkaistaisiin facebook-yhteisöissä”

Ollila toteaa: ”Jos tavallinen ihminen hakeutuu tilanteeseen, jolla on yhteiskunnallista merkitystä ja julkinen huomio odotettavissa, siitä saa kertoa.”

Ollia kirjoittaa huumorin ja satiirin käytöstä: ”Omien sanojen peruminen ei ole mahdollista sillä perusteella, että on tavallinen ihminen tai että kyse oli huumorista tai satiirista.”

Johtopäätöksen kaltaisesti: ”Poliittista ja yhteiskunnallista keskustelua laajoissa keskusteluryhmissä voi käsitellä tiedotusvälineissä. Tällaisessa tilanteessa henkilöt ovat itse saattaneet mielipiteensä julkisiksi. Poliittisten päättäjien ja muiden vaikuttajien möläytyksiä sosiaalisessa mediassa voi myös käsitellä suhteessa heidän edustamiinsa arvoihin ja mielipiteisiin.”

Timo Huovinen kirjoitti 8.2.2013 otsikolla ”Twitter uutislähteenä”. Valtaosa Twitter-tileistä on julkisia mutta osa on rajattu: julkisuus on keskeinen osa palvelun ideaa. Merkittävällä tavalla Huovinen huomauttaa, että Twitterinkään tapauksessa julkisuus sinänsä ei merkitse, että tiedon voisi julkistaa. Hän kiinnittää myös hyvin huomion väärää henkilöllisyyttä esittävien tilien vaaroihin sekä tileille tehtyihin murtoihin. Uimonen väitti blogissaan jokaisen Facebook-käyttäjän olevan julkaisija, mutta Huovinen osoittaa omalla esimerkillään, että jopa oletusarvoisesti täysin julkisessa Twitterissäkin voi olla pelkästään vastaanottavaa yleisöä.

Risto Uimonen kirjoitti 22.2.2013 (olen päätellyt päivämäärän lähteideni pohjalta, sivulta tieto puuttui tätä kirjoittaessani) otsikolla ”Facebook journalistien lähteenä”. Uimonen painottaa, että kaikki Facebookista saatu tieto on suodatettava Journalistin ohjeiden läpi ja harkittava, voidaanko sitä julkaista. Uutena kantana on pidettävä journalistien asemaa julkisuudessa:

”Sen sijaan isokenkäisten, julkkisten ja journalistien itsensä kannattaa pitää ajatus kirkkaana Facebookissa. Heidän yksityisyyden suojansa on alentunut, ja aina on hyvä varautua siihen, että joku Facebook-ystävä vuotaa tietoa toimittajille. Journalistien luulisi tietävän tämän hyvin.

”Jos madaltuneen suojan ihmisten tekee mieli irrotella ja purkaa tuntojaan muille, sähköposti, puhelin tai muu yksityisyyttä paremmin suojaavia kommunikointimuoto on parempi. Edes virkamiesten 'salainen'-leima ei suojaa tietoja joutumasta toimittajien käsiin.”

Asianosaiskirjoituksia

Anja Snellman kirjoitti blogissaan Iltalehdessä 20.6.2012 otsikolla ”Rajapyykki” kokemuksestaan jutun kohteena olemisesta. Hän laati aiheesta kantelun. Snellman kirjoitti:

”Esimies puolestaan perusteli minulle lehden ratkaisua – yksityispäivitykseni käyttämistä – sillä, että Facebook- kaverieni joukossa on toimittajia. Mistä siis – esimiehen mukaan – seuraa se, että minun täytyy olla valmis siihen että yksityisiä päivityksiäni vuotaa sellaisinaan lehtien palstoille.

”Journalistit Facebook- kavereina ovat siis mahdollisia kavaltajia kaikki?”

Iltalehden toimittaja kirjoitti blogissaan 18.2.2013 otsikolla ”Dear Eki, miksi mua ketuttaa?” omat tietonsa liittyen JSN:n päätökseen 4939/SL/12 eli Anja Snellmanin kanteluun. Erityisesti häntä harmitti, että JSN oli julkaissut varsin poikkeuksellisesti myös asianosaisten nimet toimittajan nimi mukaan lukien. Toimittajaa ei ollut kuultu asiassa. Toimittajan mukaan hänen nimellään julkaistuun juttuun oli hänen tietämättään tehty muutoksia, muun muassa lisätty Snellmanin Facebook-statuspäivityksen tietoja. Toimittajan mukaan osa Snellmanin kantelussa kertomasta oli virheellistä.

Moni voi kysyä, mitä väliä sillä on, että jo jutun yhteydessä julkaistu toimittajan nimi kerrotaan. Asiayhteydellä on aina merkitys. Tässä tapauksessa toimittajan nimi julkaistiin tiedotusvälineiden sääntelyelimen verkkosivuilla voimakkaiden toimittajan menettelytapaa koskevien kriittisten väitteiden yhteydessä kuulematta toimittajan mahdollisia vastaväitteitä (niitä ilmeni olevan). Ulkopuolisen on mahdotonta arvioida, mikä on totuus asiassa, mutta huomiotaherättävää on, että JSN ei yrittänyt kuulla toimittajaa ja julkaisi hänen nimensä häntä koskevien väitteiden yhteydessä. Näistä monimutkaisista syistä en toista toimittajan nimeä tässä.

Tiedotusvälineiden uutisointia ja kannanottoja

Helsingin Sanomat julkaisi 21.6.2012 toimittaja Katri Kallionpään Näkokulma-kirjoituksen otsikolla ”Facebook ei ole luotettava kaveri”. Kirjoitus käsittelee tapausta, josta Anja Snellman myöhemmin kanteli JSN:lle. Kirjoitus selostaa pohjoismaisten median sääntelyelinten yhteiseen kannanmuodostusta:

”Poh­jois­mai­den Jul­ki­sen sa­nan neu­vos­tot jul­kis­ti­vat äs­ket­täin oman lin­jauk­sen­sa Fa­ce­boo­kin käy­tös­tä uu­tis­läh­tee­nä, jo­hon Snell­man­kin viit­taa. Lin­jauk­sen mu­kaan päi­vi­tyk­siä saa lai­na­ta suo­raan tie­do­tus­vä­li­neis­sä vain sil­loin, kun ne ovat jul­ki­ses­ti kaik­kien näh­tä­vis­sä. Ka­ve­rei­den kans­sa jaet­tui­hin vies­tei­hin toi­mit­ta­jien tu­lee suh­tau­tua sa­mal­la ta­val­la kuin uu­tis­vink­kei­hin: Tie­dot on tar­kis­tet­ta­va al­ku­pe­räi­ses­tä läh­tees­tä ja nii­den si­tee­raa­mi­seen on pyy­det­tä­vä lu­pa.

”Tä­mä sel­vä. Mut­ta sit­ten me­nee vai­keak­si: Esi­mer­kik­si Nor­jan JSN päät­ti vas­ti­kään, et­tä tun­ne­tun kan­sa­lais­ak­ti­vis­tin po­liit­ti­sen kan­nan­oton sai jul­kais­ta lu­paa ky­sy­mät­tä sa­no­ma­leh­des­sä.”

Helsingin Sanomat julkaisi verkkosivuillaan 19.2.2013 uutisen ”JSN: Facebook-päivityksiä saa siteerata lehdessä”. Uutisessa kerrotaan, että Perussuomalainen-lehti julkaisi jutun, joka pohjautui Helsingin Sanomien toimittajan ”yksityisellä Facebook-sivulla” käytyyn keskusteluun: ”Uimosen mukaan Perussuomalainen-lehti ei toiminut väärin.”

Tässä yhteenvedossa muiden kuin julkisuuden henkilöiden nimet on mainittu vain kun käsitellään heidän selvästi omilla nimillään laatimiaan mielipiteitä sisältäviä kirjoituksia.