Suomalainen päätoimittaja, sinä et ole sika. Suomalaiset journalistit pitävät itsestään selvänä asioita, joita moni muunmaalainen journalisti ei ikinä kollegalle sallisi, kirjoittaa visuaalinen journalisti Johan Alén. [1]

Minua harmittaa, että sivistyksen mollaus on maassamme yleinen käytäntö, johon jokaisella pääkirjoittajalla näyttää olevan oikeus. Tietääkö Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin, että hänen valitsemansa kohteet professori Jaakko Hämeen-Anttila ja näyttelijä Antti Holma ovat todellisia henkilöitä ja kyseessä on elämä, ei menippolainen satiiri? [1]

Asterix on tietysti fiktiota, mutta on helppo vetää analogioita viime aikojen Ilta-Sanomiin, kun lukee Asterix ja riidankylväjä -albumia. Sarjakuvan keskeinen hahmo on riitojen spesialisti, roomalainen Tullius Intrigius, joka saapuu kylään ja lietsoo eripuraa. Tullius on roolissaan niin taitava, että kun roomalaiset yrittivät syöttää hänet leijonille, leijonat söivät toinen toisensa. On vaikea välttyä ajatukselta, että meilläkin on omat tulliusintrigiuksemme – he eivät ole ikävä kyllä tulleet journalistipiiriemme ulkopuolelta. [2]

Ulla Appelsin väänsi mustan valkoiseksi. Hän sai suomalaiset uskomaan, että heitä olisi petetty omiensa joukossa. On jokaisen fiksun ihmisen velvollisuus tuomita tällainen, mutta Appelsin tuntuu pitävän tätä jollain lailla oikeutettuna. Ilta-Sanomat julkaisee säännöllisesti päätoimittajansa laajoja kirjoituksia, joissa hän jatkaa samaa teemaa: Suomen arvostelua. [2] [3] [4]

Kuvittelisi, että juuri päätoimittajan pitäisi sietää ja ymmärtää erilaisuutta, jopa hakeutua erilaisten ihmisten pariin. Päätoimittajalta on lupa odottaa sivistystä, perehtyneisyyttä asioihin ja hyvää käytöstä. [4]

Julkisuudessa Ulla Appelsin on kuitenkin vain haukkunut sivistyneistöä yksi toisensa jälkeen ja pitänyt keskustelua ”asiallisena”. Sivistyneet kelpaavat kyllä päätoimittajan kommenttien objekteiksi – mutta eivät itsenäisesti ajatteleviksi subjekteiksi. [4]

Mitä laaja yleisö meistä ajattelee, on lopulta sivuseikka. Oleellista on, mitä me itse ajattelemme – ja mitä me itse teemme. Asioista voidaan olla eri mieltä, journalismistakin voidaan tiukasti kiistellä – mutta jätetään tarttumatta väärinymmärryksiin, vääntelyihin ja kärjistyksiin. Toivoisi joka ainoan journalistin ymmärtävän, että meidän tulisi yhdessä vaalia korvaamattoman arvokasta ja kansainvälisestikin poikkeuksellista aarrettamme: demokratiaa ja riippumatonta joukkoviestintää. [5]

Ei siis julkaista listoja vastaanottokeskusten sijainneista kuten Hommafoorumissa, ei haukuta sivistystä kuten Ilta-Sanomissa. Ollaan ihmisiksi, sillä Ilta-Sanomien päätoimittajia emme ole ja hommafoorumilaisiksi emme halua tulla. [5]

Eli, Ulla Appelsin: tämä ei ole pelkästään Sinun journalismisi – eikä sen pidäkään sitä olla. Tämä on meidän journalismimme. Tämä on sanomalaisten, almalaisten, otavamedialaisten, a-lehtiläisten, bonnierilaisten, allerilaisten, sähköisen median ja lukemattomien muiden eri lailla journalismia tekevien julkisuus, josta meidän pitäisi yhdessä pitää huolta. Tämä on ihan meidän kaikkien viestintäkenttä. Kaikkien niiden, jotka kirjoittavat, Ulla, kuten sinä – ja kaikkien niiden, jotka kuvaavat näkemäänsä toisin. Näillä markkinoilla nyt vain sattuivat ne jälkimmäiset menestymään. Sitä kutsutaan lehdistönvapaudeksi. [4]

Kirjoitus koostuu jaksoista, joita on muokattu Ilta-Sanomien päätoimittajan Ulla Appelsinin kommentteina julkaistuista teksteistä. Jaksojen lopussa on suuntaa-antavia URL-viittauksia. Teksti havainnoi, millainen tekstikatkelmien alkuperäinen kirjoittaja-subjekti on tekstikatkelmiensa objektina.