Kävin Maggio-tablettialustaa tekevien Marko Karppisen ja Leena Saarisen firmassa Richiessä keskiviikkona juttusilla. Sovittu projekti pantiin purkkiin eli Kulttuurivihkot alkoi saman tien ilmestyä näköislehtenä iPadille omalla sovelluksella, joka tuli Richien Maggio-purkista, kaupan hyllyltä. Yli tunnin keskustelussa sivuttiin useita alalla juuri nyt merkittäviä kysymyksiä. Sivuan niitä vielä tässä blogissani yleiseksi koosteeksi: kiitän perustelujen laatimista vahvoille näkemyksille, mutta pidän niitä kiistanalaisina ja vastustan suunnittelijoiden kohtaamia rajoituksia.

Käsittelin aiemmassa kirjoituksessani tablettilehtien tekemistä erilaisilla valmiilla alustaratkaisuilla. Lyhyt kertaus: Maggio on valmis, kaupan hyllyltä sellaisenaan tuleva julkaisujärjestelmä, joka muuntaa PDF-muotoiset lehden sivut näköislehdiksi iPad-sovellukseen ja mahdollistaa irtonumeroiden ja tilausten myynnin sovelluksen sisällä. HTML5:tä on mahdollista lisätä sivujen päälle (HTML5-elementit asemoidaan prosentteina, kokeillen tai laskien). Purkki-Maggiossa kaikki on valmiin sapluunan mukaista paitsi julkaisun sivut ja sovelluksen ikoni ynnä muu sellainen: esimerkiksi sovelluksen aloitussivu ja julkaisun sisällysluettelo ovat purkki-ilmeestä, jossa ei ole sinänsä mitään vikaa. Pakettiin kuuluvat tarvittavat ylläpidot, dataliikenteet ja monenlaiset oheispalvelut kuten integrointivalmius lehden tilaajarekisteriin (jolloin säästetään Applen provikka myynneistä). Jos on rahaa, toiminnallisuudet voi kustomoittaa tai ostaa ytimen erikseen sovittavaa korvausta vastaan. Purkkiratkaisun käyttö maksaa tilaajalle 25 senttiä yhtä lehtilatausta kohden eikä muita maksuja koidu perusratkaisusta.

Maggio on nykyisessä muodossaan näkemykseni mukaan ensisijaisesti kustannustehokkuutta tarjoava silta paperia varten taitetun sisällön siirtämiseksi digitaaliseksi tuotteeksi, jonka myynti on helposti toteutettavissa ja hallittavissa. Käytännössä Maggion tuotantojärjestelmän käyttäjät tekevät näköislehtiä. Monessa tapauksessa paperilla julkaistu sisältö kuitenkin taitetaan uudelleen suuremman pistekoon tekstillä ja uudella sivujaolla tablettiin. Tällöin lehteen saadaan myös erikseen vaaka- ja pystyversiot. Uudelleentaitosta aiheutuu työtä.

Vaikuttaa yleiseltä, että tablettilehden julkaisujärjestelmän toimittajalla on vahva näkemys parhaasta mahdollisesta maailmasta. Esimerkiksi sanomalehtien suosimia Doris32- ja Neo-toimitusjärjestelmiä myyvä Anygraaf on esittänyt voimakkaana näkemyksenään, että sanomalehden sivusta esitetään näköiskuvalla sivuasemointi (uutishierarkia ja ulkoasu), mutta sisältöön ei zoomata lähemmäs sen lukemiseksi vaan uutisen valitseminen tuo näytölle uutisen pelkän tekstin lehden ilmeestä poikkeavassa muodossa. Esityksen seuraaminen aiheesta oli aikoinaan hämmentävä kokemus.

Richiellä on kaksi tai jopa kolme toisiaan täydentävää näkemystä parhaasta mahdollisesta tablettilehtimaailmasta, ja näille näkemyksille on perusteet:

1. Richien näkemyksessä digilehti rakentuu sivuista, jotka ovat yksi tabletin näytöllinen. Julkaisu etenee sivu sivulta, ja sitä luetaan sivu sivulta. Lukijaa ohjaavat sisällysluettelo ja gridi, joka näyttää koko lehden sivujaon aukeamittain järjestettynä. Marko Karppinen käsitteli aihetta blogissaan elokuussa.
2. Richien mukaan erilaiset interaktiivisuuden nimellä kulkevat perustelemattomat toiminnallisuudet eivät sovi tablettilehden perusrakenteeseen. Yllättävää kyllä mainoksissa kuitenkin nähdään tarvetta erilaisiin toiminnallisuuksiin. Karppinen käsitteli aihetta blogissaan elokuussa.
3. Kohtaan 1 liittyy Richiessä ajatus ”lean back readingistä”, joka vastustaa eri paikoista poimittavista palasista muodostuvaa atomistista lukukokemusta. Se merkitsee ajatusta digijulkaisusta alusta loppuun etenevänä laajana kokonaisuutena, jonka parissa muodostuu pitkäkestoinen lukukokemus. Prosessin ajatellaan palvelevan lukijan tarpeita ja esimerkiksi mahdollistavan mainospaikkojen myynnin vanhojen hyvien lehtiaikojen tapaan tuotteen sisälle (poiketen nettimainonnan hankalaksi koetusta kentästä). Karppinen käsitteli aihetta blogissaan syyskuussa.

Kolmen kohdan näkemykseksi tulkitsemani tausta-ajattelu on kiinnostavaa ja ansaitsee laajemman käsittelyn, johon saatan myöhemmin ryhtyä kohta kohdalta etenevällä keskustelupuheenvuorolla tai koosteella eri kannoista. Mutta suunnittelijan kannalta vain yksi seikka on oleellinen puhuttaessa ohjelmisto- tai järjestelmätoimittajasta: heillä ei kuulu olla sanan sijaa siinä, mitä suunnittelija tekee. Lehden toimituksen tai suunnitteluryhmän oikeus ja velvollisuus yhtäläisesti on tehdä omat virheensä, ja työkalujen tehtäviin kuuluu olla käyttökelpoisia mihin hyvänsä kokeiluihin.

Vasta-argumentiksi raa’alle näkemykselleni riittäisi, että ”sankarisuunnittelijat” voivat vapaasti tehdä omat ratkaisunsa omilla välineillään ja että purkki-Maggio ei ole tarkoitettu tälle ”eliittiryhmälle”. (Lienee aiheellista korostaa, että karrikoitu argumentti on keksimäni, ei osa todellista keskustelua.) Maggion mukana tulee vahva, käytännössä pakottava näkemys tuotteen laadusta. Paketti on valmis käyttöön, ja se ratkaisee helposti ongelman digilehden tuottamisesta jopa olemattomalla lisäpanostuksella, kustannustehokkaasti. Voin suositella Maggiota sille sopiviin käyttötarkoituksiin. Mutta se ei ole lopullinen työkalu lähitulevaisuuden suunnittelijoille.

Blogisuositus: Marko Karppisen blogi on hyvää seurattavaa digilehdistä kiinnostuneille. Hän seuraa aktiivisesti alan englanninkielistä keskustelua ja ottaa kantaa. Suomalaisten kannalta hieman valitettavasti hän itsekin osallistuu vain englanniksi eikä niinkään pyri välittämään ideoita ja käsitteistöjä suomen kielelle.

Designervinkki: Maggio-alustalla saa toteutettua pystysuunnassa vierittyvän sivun tällä hetkellä kätevimmin tekemällä tyhjän PDF-sivun ja määrittelemällä Maggion ylläpitopuolella sivuun liittyvän HTML5:n yhden skrollautuvan iframen sisään. Kaikki sisältö tulee tällöin HTML5:stä.

En vielä tiedä, miten Maggio reagoisi erikokoisista sivuista koostuvaan aineistoon (esimerkiksi tyyliin A4-pysty ja A3-vaaka saman julkaisun sivuina). Saatan kysyä tai kokeilla. Villi arvaukseni on, että joitain ongelmia saattaa tulla (kuten että ei toimi). Mutta yksi suunnittelijan tehtävistä on jatkuvasti iskeä työkalujaan äärirajoille – kunhan loppuun asti viedyt ratkaisut pystyy perustelemaan. Ihan heti en keksi käyttöä saati perustelua esimerkkini tapaukselle, mutta jos keino on valmiina, tilaisuus ja vaade sen käyttöön voi tulla.