Suomen Kuvalehti

Esimerkkikuvissa Helsingin Sanomat, Kauppalehti ja Suomen Kuvalehti.

Lehdistössä leviää epidemian tavoin sanojen katkominen sivutaitteella. Tavallisesti oireet ilmenevät niin, että taite katkaisee otsikon tai muun tavanomaista suurempaa pistekokoa olevan tekstin. Kevättalven mittaan arkkien väliseen kuiluun alettiin toimituksissa kätkeä graafien informaatiota ja katkaista kuvatekstejä. Niin ei pidä tehdä.

Lehdissä on kahdenlaisia aukeamia niin kauan kuin ne painetaan paperille: aukeaman sivut ovat joko eri papereilla tai samalla paperinpalalla. Vain jälkimmäisessä informaatio kohtaa katkotta, vaikka taitteeseen sijoitettaisiin mitä tahansa. Tämä on tiedetty siitä pitäen kun aukeama on pystytty ylittämään ja haluttu ylittää. (Liimasidotut lehdet ovat vielä oma tapauksensa.)

Ensin ulkomailla ja sitten Suomessa ymmärrettiin, että myös muilla aukeamilla kuin keskiaukeamilla voidaan olla visuaalisesti rohkeita. Havainto vei erityisesti sanomalehtien ulkoasua eteenpäin harppauksin. Valokuvat, linjat ja väripohjat alkoivat yhdistää aukeamien sivuja toisiinsa sivutaitteen yli. Otsikoita levitettiin. Monet muistivat muokata aukeaman ylittävää sanaväliä, jotta se näytti lukijasta mahdollisimman luonnolliselta. Ja noudatettiin ohjetta: ”Never break a word in the gutter.” (Jan V. White: Editing by design. 3. uudistettu painos. 2003 [1974].) Suomeksi se merkitsee, että sanaa ei saa milloinkaan katkaista sivutaitteella.

Sitten tulivat rohkelikot. Useiden satojen pisteiden korkuiset kirjaimet asettuivat aukeaman eri puolille, keskelle ja vaikka väärin päin. Groteski 300 pisteen korkuinen vaaleanpunainen Y-kirjain tarkasti keskellä aukeamaa herätti Pihtiputaan mökin mummonkin ymmärtämään, että oltiin keskellä graafista vallankumousta. Koko maailma parani, jos se oli suunnittelijoista kiinni.

Mutta tuli 2010-luku. Kuvat kertovat tilanteista suurissa kotimaisissa lehdissä. Aukeamien keskelle sivutaitteeseen sijoitetaan huomattavan pienikokoisia kuvia, uutisgrafiikan informaatiota ja kirjaimia. Aukeamia ylitettäessä katkaistaan sanoja. Jos ylitys tehdään sanavälistä, väliä ei kasvateta sivutaitteen takia, kuten olisi syytä. Sivutaite ylitetään kovin pienikokoisilla elementeillä kuten kuvatekstillä.

Eikö koulussa enää ehditty kertoa, että sanoja ei katkaista sivutaitteeseen? Jäikö vanha saksitaiton aikoinaan taitanut väki eläkkeelle yhtäaikaa? Alettiinko lehdistä irtisanoa ulkoasupäälliköitä? Oli syy mikä tahansa, peliä ei ole menetetty. Voimme levittää sanaa.

On ryhtiliikkeen aika. Älä katkaise sanaa sivutaitteeseen. Kerro kollegoillesi, että teidän lehdessänne ei tehdä niin. Paitsi jos saatte tilaisuuden laittaa monen sadan pisteen kokoinen kirjain keskelle sivutaitetta ja vaikka ampiainen syömään sitä (hyönteinen siististi jommallekummalle sivulle). Jos saatte, voitte nauttia siitä hetkestä ja panna kuvan Twitteriin.